15.11.2016

Pasi Sjöman: Porsanjalkaa, savuolutta ja elämänlaatua (mausteena kovaa kiipeilyä).

Pasi Sjöman ja Anna Bengts ottivat kesän lopussa irtioton oravanpyörästä ja lähtivät vuoden mittaiselle kiipeily-/ elämänlaaturetkelle ympäri maailmaa. Matka alkoi Norjasta ja monen mutkan kautta pariskunta on löytänyt tiensä jo Kalymnokselle saakka. Annan sormi on valitettavasti paketissa, mutta Pasi on löytänyt Nummensa Kalymnoksen hänkeiltä. Tänään tippui retken ensimmäinen 8b Rendez with Platon, joten kondis alkaa hiljalleen löytyä. Kapuilujen ja snorklailuiden välillä Pasi löysi aikaa vastailla muutamaan kysymykseenkin. Suosittelen kaikkia kanssakiipeilijöitä lukemaan ajatuksella viimeisen kappaleen. Itselle tuli hyvä mieli ja päätin olla itselleni armollinen syksyn pimeinä päivinä. Itseruoskintaan ja synkistelyyn on aikaa keväällä auringon paistaessa! 


Fun de Chicunne, 8a @Mark Postle

Moro ja onnittelut ekasta 8a saitista ”Fun de Chichunne” Grande Grottalla, Kalymnoksella. Reittihän on muistaakseni koko luolan läpi menevä tufaviidakko katossa. Mites saitti sujui, meinasiko jossain välissä tulla epäusko?
Kiitos! Se on kyllä uskomaton reitti, en ole tuollaisiin muodostelmiin törmännyt missään muualla. Stalaktiitteja, tufia ja kaiken maailman valtaviä pölpyröitä, joista voi ottaa kiinni mistä vaan, kaikki otteet on hyviä. Paljon polvijammeja ja jopa istumalepoja. Reitti on 40m pitkä ja menee tosiaan koko luolan läpi, hänkkiä ja kattoa. Stalaktiitteja ja muita suuria muodostelmia pystyy hyödyntämään usein jaloille niin, ettei kiipeily tunnu perinteiseltä kattokiipeilyltä vaan profiili loivenee. Greidiltään se osuu vahvasti sellaiseen ”lomakasi”-kategoriaan, ehkä samaa luokkaa Daniboyn kanssa.

Itse onnistumiseen en oikeastaan uskonut kuin vasta lopussa. Me oltiin otettu perinteisen hidas lähtö aamupäivällä ja kello oli suht paljon kun oltiin kalliolla. Tein pitkähköt alkulämppäjumpat ja kiipesin DNA:n siitä vierestä lämppäriksi. Priapoksella oli muita kiipeilijöitä ja Fun oli oikeastaan ainoa reitti, joka oli enää varjossa, joten ajattelin että menen sitten vaikka siihen. Ajatus noin pitkän reitin projektoinnista ei oikein houkuttanut sillä hetkellä, joten ajattelin, että olis mielenkiintoista katsoa kuinka pitkälle sitä pääsee.

Alkupätkä meni nautiskellessa ja muistan odottaneeni, että koska se lopullinen pumppu tulee ja kun se tuli huomasin olevani kohtuullisessa polvijammissa, jossa pystyi palauttelemaan. Samoin huomasin, että ehkä alle kymmenen muuvin päässä on iso stalaktiitti, jossa todennäköisesti pystyisi palautumaan lähes täysin. Keräilin itseni rippeitä vielä tovin ja lähdin vain huomatakseni, ettei sekvenssi toimi ja pumppu palasi samantien. Onnistuin kuitenkin palaamaan takaisin polvijammiin ja miettimään vaihtoehtoisen lähestymistavan, joka sitten toimi ja löysin itseni umpipumpussa istumassa stalaktiittitöppyrällä.

Stalaktiittitöppyrä & Umpipumppu @Mark Postle
Ajattelin, että taidan jäädä siihen asumaan ja olinkin siinä varmaan vartin. Siinä ehtii mukavasti miettiä kaikkea, syntyjä syviä, onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuuksia, eikä vähiten sitä, että kuinka kauan on oikeastaan soveliasta halata tätä valtavaa kivistä fallosta...? Tästä aasinsiltaa pitkin pääsee pohtimaan, että kuinka paljon tätä onnistumista nyt oikeasti haluaa? Ajattelin, että ainakin sen verran, että voin halata sitä fallosta sen vartin verran. Sitten päätin, että haluan sitä juuri nyt enemmän kuin mitään muuta. Väittäisin, että tuo halu on keskeisimpiä onnistumistekijöitä silloin kun kiivetään omalla fyysisellä rajalla, greidistä riippumatta.

No, siinä pohdiskellessa palauduin pumpusta sen verran, että pääsin muutamat tarvittavat muuvit vielä parempaan lepoon. Siitä oli jotakuinkin yhtä vaikea irtautua kuin edellisestä, koska ei ollut tietoa kuinka vaikeita muuveja lopussa vielä joutuisi tekemään. Loppu sujui kuitenkin mallikkaasti ja ankkuri kilahti n. 45 minuutin seinälläoloajan jälkeen...

Falloksen halailun jälkeen voi nautiskella maisemista. @Mark Postle

Alkaako oikutteleva sormi olla sinun osalta jo voitetulla kannalla?
Sormi on nyt kunnossa, Frankenjurassa vielä oli hieman ylimääräisiä tuntemuksia, mutta kahden viikon surffikuuri toi tarvittavan levon ja pääsin omista sormiongelmistani toistaiseksi eroon.

Olette olleet roundtripillä jo heinä-elokuun taitteesta. Matka alkoi muistaakseni Norjasta, josta olette lasketelleet koko Euroopan läpi Kalymnokselle saakka. Millaisia highlighteja on reissun varrella sattunut seuraavissa pysähdyspaikoissa:

Norja (Lofootit & Flatanger):
Auringonlaskut, maisemat, yötön yö ja Mes-juusto, eli se norjalainen ruskea ja makea herajuusto, ostin sitä vielä kilon itelleni tuliaiseksi kun lähdettiin Norjasta. Norjalainen kivenlaatu toki ansaitsee kunniamaininnan. Unohtumattomia elämyksiä koettiin myös kalavesillä, kun sain saaliiksi neljä makrillia yhdellä vedolla, aseena toimi paikallisesta marketista ostettu jonkinlainen pilkkihärpäke eli Fiskeharpe.

Iltapalaa kohtuullisissa maisemissa. @Pasi Sjöman

Lofoottien lisäksi täytyy tietty mainita Baugen ja yksi Kvaloyan sporttipaikoista eli Gullknausen. Se on aivan maaginen mesta. Sporttimittaista kiipeilyä, mutta se on ison pystysuoran jyrkänteen päällä, joten fiilis on vähän kuin kiipeisi pitkän multipitsin viimeistä kp:ta. Varmistajalle löytyy silti iso hylly, jossa seisoskella.

Flatangerista on varmaan ylisanoja kuultu ennenkin ja olihan se niiden arvoinen. Loistavaa kiveä ja hyviä reittejä, suurin osa toki aika vaikeita.

Reittisuosituksia: Vestpillaren, kiivettiin se direct versio 7a, Vårkåt 6c+, Smutthullet 7a, Dosethrisset 6c+ (vaikka onkin eliminaatti), Ninjarisset 7a, Golden Shower 7b+, Flikflakk 6c, Eventyrblandin 7c, Tungt Möblement 7a+, Espen Askeladd Söker Lycken 7a+ ja Påltergeist 7c+

Anna Vestpillarenin Directillä 7a versiolla @Pasi Sjöman
Saksa-Itävalta mäkiviikko:
Se kun näki kavereita Frankenjurassa pitkästä aikaa. Reissulla tapaa paljon uusia ihmisiä, mutta kyllä niitä kotipuolen tuttuja vähän kaipaa.

Itävallan alppijuustot oli loistavia, kinkut Suomeen verrattuna edullisia ja Itävaltallasta tulee parempia punkkuja, kuin saattaisi äkkiseltään aavistaa, Suomessahan se näyttäytyy enimmäkseen valkkarimaana.

Kiipeilyllisesti Itävallasta muistuu erityisesti mieleen Piburger See ja Niederthai, Aschbachissa reittejä oli vähän, mutta ne olivat todella laadukkaita.
Reiteistä: Hexentanz 7c, Ötztal Szene 8a, Titty Twister 7c+, Rien ne va plus 7c+, Flying Circus 7a/+ ja Single 7a, Michael Jackson 6b. Kiitoksia vaan Pamulle hyvistä reittisuosituksista!

Frankenjuran kiipeilyihin sytyttiin vähän hitaammin, vasta toisella käynnillä. Kohokohtina Wolfgang Güllichin mankkajälkien seuraaminen ja valtava reittien määrä pienellä alueella. Hyvät reitit on tosi hyviä, mutta reittien suhteen pitää olla kuitenkin todella valikoiva.
Reiteistä parhaimmistoa oli ehkä: Das Geschenk 7c, Trial und error 7c+ ja Fränkischer Granit 8a.

Oli hienoa huomata pystyvänsä kasin tuntumassa oleviin suorituksiin Frankenjuran boulderikkailla reitellä, alkureissu kun oli mennyt sormea varoessa ja suhteellisen pitkiä sporttireittejä kiivetessä. Frankenjuran kuuri toimi tavallaan pienenä voimatreenijaksona :) Annalla alkoi sormi vaivata pahemmin juuri Frankenjuran poketeilla ja kiipeilyt jäivät harmillisesti todella vähiin.

Fränkische Granit, 8a. @Nalle Isomaa
Espanja, Rodellar:
Suussasulava Ibericosalami ja naapurikylien juustot. Kalandrakan bilispöytä ja lasagne. Rodellarin ilmapiiri. Nyt oli toki melko hiljainen aika, mutta paikka on jotenkin todella rauhoittava ja ihmiset avoimia ja mukavia.

Reiteistä jäi mieleen: A Crabita 8a, oli melkoinen tappelu, olin niin pumpussa, että jouduin pudottamaan köyden kolme kertaa kädestäni ennen kuin sain ankkurin klipattua. Vieilles glories 7c+, Sopas de ajo 7b+.

Kalymnos:
Aegean Tavernin kanelilla maustetut hunajamunkit, skootterilla hurjastelu sekä ihmiselle sopiva ilmasto. Kiipeilystä pidin todella paljon, jotenkin kiehtoo tämä 3d kiipeily isolla hänkillä ja se on alkanut kohtalaisesti sujuakin, vaikkei perinteisesti kuulu omiin vahvuuksiin.

Reittien parhaimmistoa: Marci Mark 7c+, Icare 7a+, Syrtaki lesson 7c+, Takopoulos 8a, No remorse 8a+ ja luonnolliseti Fun de Chichunne. Listaan pitää vielä lisätä tämän päivän reitit eli Rendez with Platon 8b (by Kalymnian standards) ja Aegialis 7c (tähän ei enää rahkeet riittäneet vaan tipuin onsightissa ankkurilta. Reitille kuitenkin lämmin suositus).

Pääsittekö muuten Kalymnokselle pakulla, vai jätittekö sen jonnekin lomailemaan?
Paku jätettiin Barcelonan lentokenttäparkkiin. Paria päivää vajaa kuukauden säilytys maksoi 95€. Parkki on muutaman kilsan päässä kentästä ja bussikuljetus sisältyy hintaan. Kalymnoksella pakussa majailu tai wild camping ei ole suotavaa. Ulkomaisissa rekkareissa on jokunen auto näkynyt, eli kyllä tänne kuitenkin taitaa autolla päästä. Majoitukset ovat hyvin edukkaita, oltiin kahdessa eri paikassa ja molemmissa maksettiin 10€ per naama yöstä. 

Miten pitkään olette vielä reissua jatkamassa ja onko seuraavat pysähdyspaikat jo bongattu?
Työt alkaa 1.7.2017, joten sinne asti on aikaa reissata, varsinaista paluupäivää ei olla päätetty. Me ollaan aika huonoja tekemään suunnitelmia ja jos jotain tehdäänkin niin ne tuntuu muuttuvan fiiliksen mukaan. Seuraavaksi varman otetaan taas surffijakso ja johdolla olevana lokaationa tuntuu tällä hetkellä olevan Marokko, siellä pitäis olla kausi nyt parhaimmillaan. Joulun aika ollaan Mijasissa ja vietetään perhejoulua siellä. Ensi vuoden puolella luultavasti vaihdetaan mannerta, ehkä Jenkkeihin. 

Anna highsteppailee Single Aschbachilla. @Pasi Sjöman
Miten pitkään tuollaista pitkää retkeä piti suunnitella ja mitä huomioita suunnitteluvaiheessa pitäisi ottaa huomioon? Onko teillä ideana yhdistää reissuun myös jotain muita kokonaisuuksia (opiskelu…)?
Työnantajan kanssa taisin ottaa asian puheeksi jo lokakuun tienoilla viime vuonna, samoin Anna. Intensiivisempää suunnittelua tehtiin sitten keväällä. Tai kovin tarkkaa suunnitelmaa ei tehty, lähinnä listattiin paikkoja missä haluaisi käydä ja mietittiin budjettia. Vakuutusten vertailuun on hyvä käyttää vähän aikaa, me päädyttiin Fenniaan, jonka toimivuutta ei vielä ole onneksi tarvinut testata. Jenkkiviisumin hakuprosessi kannattaa myös aloittaa ajoissa, jos siellä haluaa olla yli 3 kk. Pakuun Anna teki isänsä avustuksella jotain viimeisiä modifikaatioita juuri ennen reissua. Pakuun hankittiin aurinkopaneeli, hupiakku ja jääkaappi, jotta saadaa mun biffit ja Annan fetasalatit pysymään freesinä. Sitä suunnittelua ehtii kyllä tehdä aika paljon myös matkan aikana.

Avoimessa yliopistossa olen tehnyt johtamisen ja psykologian kursseja, mutta kyllä reissun pääpaino on elämänkoulussa, rentoutumisessa ja harrastamisessa.

Nautiskelua Gullknausenilla.

Oletteko reissun aikana treenanneet jossain sisämestoissa, vai onko kiipeily ulkona toiminut treeninä? Jos jälkimmäinen, niin oletteko yrittäneet jaksottaa kiipeilyä jotenkin (volyymin kiipeäminen/ projektointi)?
Kaksi kertaa on tullut käytyä sisällä boulderoimassa, muuten ollaan kiivetty vain ulkona. Ulkokiipeilyssä perusperiaatteena on ollut kiivetä kaksi päivää ja pitää yksi päivä lepoa. Tarpeen mukaan ollaan sitten pidetty lisälepopäiviä, mutta kahta päivää enempää ei olla kiivetty putkeen.

Alunperin ajatuksena oli vaihdella muutaman kuukauden boulder- ja köysijaksoja, mutta Annan sormivaivat muuttivat suunnitelmia ja boulderointi jäi syksyltä väliin. Fiiliksen mukaan ollaan siis menty, Frankenjurasta lähtiessä jopa niin, että ensimmäisenä ajopäivänä tapahtuneen ajatustyöpajan aikana kurssi vaihtui Fontsusta Hossegorin surffeihin. Frankenjuran pätkää ajattelin vähän niinkuin voima- tai voimakestävyystreeninä, mutta senkin ajankohta määrittyi siten, että kun kaverit oli siellä käymässä niin ajateltiin, että olis kiva olla siellä samaan aikaan.

Norjan trädimultipitsit toimi tavallaan kuntoutusjaksona ja oli hyvä aloitus reissulle. Tuli kiivettyä helpompaa greidiä ja pidempiä reittejä, se toimi hyvin.

Anna peruskuntojumpalla Baugenilla. @Pasi Sjöman

Onko kondis noussut tasaisesti reissussa ollessa?
On noussut, mutta reissulle ei tosiaan lähdetty mistään kuntopiikkitilanteesta. Koko kevät meni kiipeilyn suhteen aika rauhallisesti. Viime syksynä ja alkuvuodesta oli vähän ongelmia haukkarin kanssa ja se vaihtui alkukeväällä sormiongelmaksi, jonkinlainen tulehdus... Kumpikaan niistä ei estänyt kiipeilyä kokonaan, mikä oli psykologisesti mukavaa, mutta toisaalta saattoi pidentää ongelmia kun ei tullut pidettyä kunnon taukoa. Mene ja tiedä...

Sormijumppaa Dorethrissetillä Lofooteilla

Oletko joutunut reissuna aikana vielä ottamaan käyttöön painiajoilta tuttuja painonpudotusmetodeja, vai oletko vielä kiivennyt mukavuusalueella?
Kyllä tässä ollaan ihan lisäpainojen kanssa menty. Mä en oikein pidä siitä ajatuksesta, että  reissulla pitäis miettiä syömisiä ja itseasiassa en oikeastaan pidä siitä muutenkaan. Herkullinen  ateria ja riittävä määrä ruokaa takaa iloisen mielen ja parantaa elämänlaatua.


Musta tuntuu, että kiipeilijät on monesti ehkä vähän turhan ankaria itselleen syömisen suhteen ja vaikka sitten syötäisiinkin hyvin niin se kuorrutetaan jonkinlaisella itseruoskinnalla siitä, että taas tuli syötyä liian hyvin. Itseruoskinta kuluttaa ihmisen psyykkisiä voimavaroja, niitä kalliita viimeisiä psyykkisen energian pisaroita, joita tarvitaan äärimmäisen pumpun hetkillä viimeiseen täyteen puristukseen, pidemmän rannarin kiipeämiseen rennosti tai viimeiseen kriittiseen minuuttiin, jotka pitää sinnitellä kivuliaassa ja epämukavassa lepoasennossa. Joten ei muuta kuin pulla huuleen ja menoksi!

Lähetyskondiksen viimeisiä pisaroita hakemassa sianjalan ja savuoluen voimin.
Kanssakiipeilijät, älkää olko liian ankaria itsellenne.