31.10.2016

Veikka Volotinen: Muuratsalon Musta Hevonen vol.2


Veikka Volotinen. Nimi on noussut esiin tämän vuoden aikana boulderuutisissa tasaisen varmasti ja kiihtyvään tahtiin. Kun Jyväskylän kovat posset kertoivat nuorukaisen menevän vauhdilla heidän ohitseen, en malttanut olla soittamatta hänelle lyhyen haastattelun merkeissä. Odotusarvo 14-vuotiaalle nuorelle miehenalulle soittaessa on tietenkin se, että vastaukset tulevat murahduksina ja luultavasti yksitavuisina. Olin ilahduttavan väärässä. Keskustelutuokiosta jäi mukava maku suuhun ja käteen jäi myös terveisiä esimerkiksi boulderkisojen järjestäjille junnusarjojen mukana pitämisen puolesta. Lisäksi pohdinta junnumaajoukkueen yhteisestä leireilystä/ kisamuotoisista harjoituksista menee yhteen omankin ajatuksen kanssa siitä, miten kisakiipeilyn treenaamista/ tukemista kannattaisi kehittää. Jalat ovat Veikalla sen verran vahvan tuntuisesti maassa, että tulemme luultavasti kuulemaan hänestä vielä paljon lisää.



Nuoriherra Volotinen (joitain vuosia sitten) @Marko Kauko



Kuka on Veikka Volotinen?
Muuramelainen 14v. juniorikiipeilijä (-02). Käyn peruskoulun 8. luokkaa.

Paino/ Pituus/ Apinaindeksi?
56-57kg/ 175cm/ +5cm. Viimeisen vuoden aikana mittaa tullut vissiin aika lailla lisää. Apinaindeksi oli itsellekin yllätys, mitattiin ne tuolla fontsun reissulla.

Monta leukaa menee/ paljon penkki?
Ei ole hirveästi tullut leukoja vedeltyä, mutta varmaan jotain 15-17. Penkkiä ei ole tullut kokeiltua vissiin koskaan.

Monta vuotta olet kiipeillyt/ Missä aloittelit?
Aktiiviharrastajana siitä saakka kun Boulderpaja tuli Jyväskylään reilut neljä vuotta sitten. Sitä ennen oltiin isän kanssa käyty silloin tällöin Hutungissa, mutta tosi epäsäännöllisesti. Junnuryhmää pajalla ei heti toiminnan alkuvaiheessa ollut, mutta parin vuoden jälkeen Lukkarin Jyrki laittoi sellaisen pystyyn. Porukassa kiipeileminen antoikin siinä vaiheessa harrastuksen alkua tekemiseen mukavasti puhtia. Nykyään tulee kyllä kiivettyä pääsääntöisesti aika lailla omatoimisesti.

Pajalla @Marko Kauko

Muita harrastuksia?
Ennen kiipeilyn aloittamista tuli pelattua pesistä ja salibandyä aktiivisesti viitisen vuotta, mutta ne jäi kiipeilyharrastuksen myötä.

Missä treenaat?
Pajalla pääsääntöisesti. Kotona hyvin vähän. Jos ulkokiipeilyä pidetään treenaamisena, niin keväästä syksyyn pihakiipeilyä Jyväskylän ympäristössä tosi aktiivisesti.

Treenaatko jonkun ohjelman mukaan, vai fiilispohjalta?
Ei mulla ole minkäänlaista ohjelmaa jonka mukaan treenailisin. Talviaikaan treenaan sisällä varmaan noin 2-5 kertaa viikossa. Yleensä lämppäilen hyvin puolisen tuntia, jonka jälkeen pyörin ympäri ja katson onko tullut uusia hyvännäköisiä reittejä. Kiipeen ensin jonkin verran helpompia ja monesti sen jälkeen projektoin jotain tiukempaa. En ole kokenut, että mistään oheisharjoitteista olisi tässä iässä vielä suurempaa hyötyä.

Junnumaajoukkuerinki? Mikä parasta?
Taidan itsekin olla hiukan pihalla tuosta kuviosta vielä. Tällä hetkellä ei ilmeisesti ole vielä virallista junnumaajoukkuerinkiä. Muutaman viikon päästä on tulossa sellainen treeniviikonloppu, jossa on tarkoitus treenata kisatyyppisesti juniorikiipeilyporukalla. Ilmeisesti sen viikonlopun jälkeen varsinainen maajoukkuerinki kasataan.

Kesällä meillä oli tuollainen kisaharjoituspäivä, kun Tonde Ranskasta saapui opettamaan Suomeen reitintekoa. Santeri Turkulainen veti silloin sellaisen harjoituksen, jossa opeteltiin jonkin verran kisataktiikkaa yms. Se oli tosi hyvä harjoituspäivä ja jos kisakiipeilyä meinataan jotenkin tukea, niin tuollaisia kisaharjoituksia voisi olla vaikka useamminkin.

Kesällä osallistuin myös PM-junnukiipeilytapahtumaan Ahvenanmaalla. Se oli myös ihan huippuretki. Kiivettiin Huhtikorven Roosan, Santerin ja Kosken Jarin ohjailemina paljon reittejä pohjoismaisten kisakavereiden kanssa ja vietettiin mukavaa aikaa.

Chillailua köyseilyn lomassa. @Jyrki Lukkari
Parhaat kisakokemukset?
Tällä hetkellä kisaaminen ei ihan hirveästi kiinnosta, koska ei ole junnuille ei ole juurikaan kisoja. Boulderliigan kisoista Voeman osakilpailu taisi viime vuonna olla ainut, jossa oli erikseen junnusarja. Ei niissä tarvitsisi erikseen olla edes finaaleja, vaan sijoitukset voisi tulla suoraan tuon Open-sarjan sijoitusten mukaan. Olisi vaan hiukka motivoivampaa kisata, jos ei olisi samassa sarjassa esimerkiksi Andyn ja Koposen Samin kanssa. Ne olisi myös hyviä harjoituksia muitakin tulevia kisoja varten ja tulisi käytyä kiipeämässä hyviä reittejä muuallakin, kuin omalla hallilla.

Tämän vuoden PM-kisoista tuli opittua tosi paljon. Ne oli itselle ekat isot kisat. Karsinnoissa tuli opittua strategiaa (mitä reittejä kannattaa kiivetä ja missä vaiheessa, miten monta yrkkää ottaa…). Finaaliin pääsin 7. Sijalta, mutta varsinainen sijoitus oli 8. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen kisaan kokonaisuudessaan. Finaaleita ennen jännitti todella paljon. Ei varsinaisesti katsojien takia, vaan se miten tulee suoriuduttua. Kun viimein pääsi reiteille, niin jännitys hävisi ja oli vaan tosi hauskaa. Itsellä ei vielä keväällä oikein paukut riittäneet niihin finaalireitteihin (ne oli varmaan suunnilleen n. 7B:n kantturoissa). Kaikki tuntui periaatteessa ihan kiivettäviltä, mutta tuli tehtyä pikku virheitä ja luettua ne huonosti.

Parhaat kiipeilypaikat/ reitit Jyväskylän tienoolla?
Suosikkireitti Jyväskylästä on ehdottomasti Herkules 7B+. Hienon näköinen, tuntui vaikealle ja lopussa on vielä pikkuisen kuumottava toppaus. Se meni keväällä yhdessä sessiossa, kun sattui hyvä porukka ja tarpeeksi pädejä mukaan. Keljonkankaalla hienoimmat mielestäni ovat Booty 7B+/C ja Superstylin 7B+. Booty oli itselle eka napakampi reitti ulkona. Aloin työstämään sitä 2015 keväällä, mutten saanut edes ekaa muuvia tehtyä. Kesällä sitä tuli työstettyä tasaisesti ja syksyllä se sitten meni.


Ulkokiipeily vs. Sisäkiipeily?
Ulkokiipeily on ehdottomasti mun juttu! Sisäkiipeily on vaan treeniä ulkokiipeilyä varten.

Ulkokiipeilyyn tutustuminen tapahtui, kun käytiin isän kanssa ekana kiipeilykesänä Keljonkankaan Marvin-kivellä kokeilemassa. Alkuun tuli kiivettyä niitä perusnelosia- ja vitosia. Aika nopeasti aloin työstelemään siltä kiveltä sellaista Groove  -nimistä reittiä. Se taitaa olla vaikeudeltaan suunnilleen 6C.  Kun se sitten työstön jälkeen meni, niin tajusin että tämähän on itse asiassa siistimpää kuin sisäkiipeily.

Yksi merkittävä syy ulkokiipeilyyn innostumisessa on innostava kiipeilyporukka täällä Jyväskylässä. Keljonkankaalle ei meiltä kotonta aja fillarilla kuin 15-20 minuuttia padi selässä, mutta pidemmälle pitää melkein pakosti olla auto. Vanhemmat harrastajat kuten esimerkiksi Kurosen Ilari, Anton ”Redpoint” Vesterinen ja Kaukon pariskunta ovat ottaneet mua mukaan kiville ja kallioille ja niiltä on tullut opittua myös tosi paljon. Toki myös seura on ollut mukavaa.

Boulderointi vs. Köysikiipeily?
Boulderoinnissa on tällä hetkellä pääpaino. Jonkun verran on tullut köyttä kiivettyä ja se kiinnostaa kyllä, mutta hirveästi en ole päässyt käymään. Köysi SM-kisat on uutena vuotena ja sinne pitäisi alkaa valmistautumaan.


Video, jonka Veikka Volotinen (@weikkaw) julkaisi


Vahvuudet/ Heikkoudet kiipeilyssä?
Olen omasta mielestäni aika hyvä krimpeissä. Toisaalta samaan hengenvetoon voi todeta, että sloupperit ja open-otteet ovatkin sitten se heikkous. Fontsussa sen  varsinkin huomasi tosi hyvin. Osa porukkaa veteli slouppereistä tosi leppoisasti ja itse yritin krimpata jostain sloupin laidasta sen minkä pystyin. Dynaamiset muuvit on myös vahvuusalue, en ala lukottelemaan, ellei ole pakko.

Kisaamista silmällä pitäen uskoisin, että mulla on ihan hyvä kisapää, kunhan saa vaan kisaamisesta kokemusta. Kisatilanne ei ainakaan jännitä mitenkään erikoisesti, vaan tuntuu lähinnä hauskalle.

Tykkään myös projektoida. Se on itselle sellainen selkeä osa koko kiipeilyä. Pitää opetella pieniä juttuja, joilla projekti menee eteenpäin ja sitten kun ei ole enää opeteltavaa, pitää alkaa yrittämään vähän enemmän.

Kuka on Keski-Suomen vahvin kiipeilijä?
Tämä on kyllä hankala kysymys. Unkurin Ilkka on tosi vahva, mutta myös Kaukon Marko on tosi vahva. En osaa sanoa kumpi on vahvempi.

Keiden kiipeilijöiden suoritukset vakuuttavat?
Aina on tosi siistiä, kun joku kiipeää kovempaa kuin koskaan. Tällä hetkellä tosi ihmeellistä on Nallen uusi reitti. En oikein osaa edes ymmärtää sitä vielä. Fontsun reissusta hämmentävän kova suorite oli Joonaksen (Salmi) kiipeämä traverse-kantti (Le Lot De Poudins, 7C). Ne otteet oli niin pieniä, ettei itsellä edes kestänyt nahkat. Myös Salon Tomin reissun viimeisenä päivänä loikkaama Rainbow Rocket 8A oli tosi hienoa katsottavaa.

Keiden kanssa yleensä kiipeät?
Täällä ei ole oikein ketään junnuja, joten noiden Boulderpajan aikuisten kanssa tulee kiivettyä. Myös isän kanssa tulee kiivettyä jonkin verran. Omalle kehittymiselle on varmaan tehnyt ihan hyvää se, kun on päässyt kiipeämään itseä parempien kiipeilijöiden kanssa.

Fontsu 2016. Mitä fiiliksiä reissusta?
Fiiliksenä nousi ainakin se, että open-voimaa pitäisi saada enemmän. Sehän onnistuu treenaamalla Paikkana se on ällistyttävä. Monet vitoset ja kutosetkin on älyttömän hienoja. Ange Naif 7C oli tosi makea. Kiipesin sen sillä dynotyylillä, kun se pokettityyli tuntui aika hasardille. Muutama yrkkä piti hermotella ja sitten se meni.

Veikan ja Tomin suoritteet nauhalle sai ikuistettua Aleksi Mikkola.


Ange Naif, 7C. Veikka Volotinen ja Tomi Salo from Antti Liukkonen on Vimeo.

Forte 8A?
Varmaan tämän kauden siistein juttu. Keväällä kävin ekoja kertoja siellä kokeilemassa muuveja. Muistaakseni kaikki muuvit meni lukuun ottamatta sitä ekaa, joka onkin suurimmalle osalle se vaikein. Kevään aikana kävin kyllä työstämässä tosi monta sessiota eri kavereiden kanssa. Kesällä en käynyt kertaakaan, kun siinä on sen verran pienet otteet. Kun syksyllä menin ekaa kertaa, hoksasin, että kesän aikana oli tullut aika paljon voimaa lisää ja se eka muuvikin meni heti. Sen jälkeen ei tarvinnutkaan muuta, kuin alkaa linkkaamaan niitä muuveja. Kaiken kaikkiaan sessioita meni varmaan noin 20. Kurosen Ilari oli varsinaisena lähetyspäivänä tsemppaamassa mut sitten kiven päälle.

Tavoitteita tulevaisuuteen?

Jos reittejä ajattelee, niin Jyväskylässä olisi mielessä ainakin Paddington 8A. Myös Syyshämärä assis 8B olisi joskus tulevaisuudessa tosi hienoa kiivetä. Muuten tavoitteena on jatkaa kiipeilyä, kehittyä ja pitää hauskaa.

Toinen hieno kuva menneisyydestä @Marko Kauko