14.02.2017

Dark Horse Series: Enni Bertling, Mother of Black Horses



Enni Bertling ja Pauli Salminen ovat monen kiipeilijän mielikuvassa jonkin lainen hämmentävä symbioottinen kiipeilijäpariskunta, joka suorittaa tasaisen vahvasti ja kovaa vuodesta toiseen. Suoritustehoon ei juurikaan ole vaikuttanut se, että heillä on nykyisellään kaksi lasta ja kumpikin käy päivätöissä. Pauli hämmästyttää sillä, että taso pysyy vahvana aina, riippumatta treenin määrästä. Enni taasen on treenikone, joka on saanut tasoaan nostettua tasaisesti vuodesta toiseen huippuna tämä kausi, jonka kruunuksi jääkiipeilyn maailmacupista tikattiin 10. sija. Miten treenataan perheellisenä maailman tasolla? Miten kaukana maailman kärki on? Missä osa-alueissa? Ovatko sporttikiipeilystä ja voimistelusta tutut anoreksiaepäilyt osa jääkiipeilyä? Huhutaanko backstagella douppaamisesta...? 10 metrinen kiipeilyseinä pihalla, tarua vai totta? Tuleeko Kyperpunkkiin M10 toistonousu vielä keväällä? Näitä ja muita kysymyksiä pohdittiin Ennin kanssa Podkastin merkeissä ja osaan saatiin vastauksiakin. Ehkä kuitenkin tärkeimpänä näkökulmana peruspositiivisen kiipeilypariskunnan osalta nousee mieleeni Ennin ajatus perheestä: "With Pauli we share the view that the best way to teach our kids that they can follow their passions in life is by being the example." Ajatus kuulostaa simppeliltä, mutta toteutus onkin tarua ihmeellisempää. Monasti meidän perheellisten keski-ikäisten toppahousujen on helpompaa hautautua ajatukseen, että enhän minä enää voi ja kykene. 
Saas-Feen finaalireitin tyyppäilyä finaalin jälkeen. @Pauli Salminen
Ennin jääkausi 2017 pähkinänkuoressa:
Durango, USA: Lead 11, Speed 5 (ei pisteitä, koska vanerilla)
Peking, Kiina: Lead 9, Speed 9
Cheongsong, Korea: Lead 8
Saas-Fee, Sveitsi: Lead 20
Rabenstein, Itävalta: Lead 13, Speed 14
Champagny, Ranska MM-kisat: Lead 21, Speed 11


Sijoitus Leadin kokonaiscupissa 10.

Ensimmäinen suomalaisnainen kiipeilyn maailmancup -finaalissa ikinä.


Kuka on Enni Bertling?

Helsinkiläinen kiipeilijä ja tiedemies, sekä kahden lapsen äiti. Myös kaikkien alojen asiantuntija ;-). Kiipeilyn kaikki osa-alueet ovat rakkaita, mutta jääkiipeilyn cup-kiertue on tällä hetkellä niin tuore juttu, että se on päällimmäisenä mielessä.

Minkälainen tie aikoinaan vei kiipeilyyn?
Aloittelin kiipeilyn noin 15-vuotta sitten Tonsailla, Thaimaassa, kun olin reppureissailemassa. Pauliin tutustuin, kun olin vuoden verran viattomasti harrastellut kiipeilyä yläköyseilyn merkeissä. Kun tutustuin Pauliin, niin viattomuus katosi kerralla ja homma repesi käsiin. Pauli oli kiivennyt jo useamman vuoden ja aloin itsekin saman tien kiipeämään hänen kanssaan kaikkea mahdollista (sporttia, trädiä, jäätä, multipitchejä…). Sen jälkeen ei varmaan olekaan tullut koko aikana pidettyä kahta viikkoa pidempää taukoa.
Rabensteinin karsinnassa. @Mira Alhonsuo
Miten ihmeessä saatte organisoitua arkea niin, että kumpikin perheen aikuisista on noin kovassa kunnossa koko ajan?
Yksi merkittävä helpottava tekijä on se, että Paulihan ei treenaa. Kovasti helpottaa se, että toinen treenaa ja toinen on lahjakas :-). Tosiasiassa Paulikin treenaa aika kovasti, joten aikataulutustahan se vaatii. Mutta kyllä se aika löytyy, jos on motivaatiota. Perhe menee meidän arjessa ykköstilalla ja kiipeily tulee hyvänä kakkosena. Monista muista asioistahan siinä vain pitää sitten karsia. Käytännössä  lapsethan meidän perheessä elää hyvin rauhallista ja suojattua arkea. Läpsystä vaihdot tapahtuu aikuisten välillä kulisseissa. Äkkisiltään en muista, että olisin käynyt vapaa-ajalla tekemässä viime vuosina muuta kuin kiipeilyä.

Viime syksynä treenaamista helpotti huomattavasti se, että Pauli pystyi tekemään töitä kotona. Tästä syystä pystyin itse yhdistämään treenejä työpäivään. Olin aamulla 08.00 Salmisaaressa, 11.00 töissä ja 18.00 kotona. Rakennettiin myös pihalle treeniseinä, jossa pystyy treenaamaan tekniikkaa mainiosti.


Teitte yhteistyötä valmentautumisen osalta Huhtikorven Kuutin kanssa. Tuo yhteistyö sujui ilmeisesti aika hyvin?
Joo, aloiteltiin yhteistyötä jo edellisellä kaudella. Sanoin tuolloin Kuutille, että voin hoitaa lajitreenin itse jos hän tekee minusta vahvan ja kestävän. Toistaiseksi on sujunut hyvin.

Toimituksen lisäyksenä oli kysyttävä valmentaja-Kuutin mielipide valmennettavasta:
Millainen valmennettava Enni on heikkouksine ja vahvuuksineen?
"Enni on äärimmäisen motivoitunut valmennettava. Välillä intoa ja motivaatiota on jopa liikaakin, joten valmentajan rooli on ajoittain pitää huoli ettei tehdä liikaa, koska kehittyminen vaatii myös lepoa. Enni on aina ollut vahva, joten suurempana haasteena on kestävyyden lisääminen. Tämä seikka nousi esille, kun yhdessä pohdittiin kehityskohtia ja tavoitteita. Totesimme, että pääsääntöisesti moovien tekeminen ei ole ongelma, mutta kestävyys ja aikarajat tulevat toistaiseksi vielä kisasuorituksissa vastaan.

Voiman lisäksi vahvuutena on hyvä ulottuvuus moniin kilpasisariin verrattuna, mutta toisaalta kääntöpuolena on se, että lyhyemmät kilpailijat painavat vähemmän ja luonnollisesti jaksavat roikkua pidempään (vielä). Myös asenne tekemiseen on merkittävä vahvuus. Heikkouksia en osaa keksiä. Tulevaisuudessa merkittävimmät kehityskohdat liittyvät edelleen kestävyyden hankintaan ja tekniikan monipuolistamiseen haastavien harjoitusolosuhteiden vuoksi."
Pauli Rabestainissa @Mira Alhonsuo
Oliko hämmentävää hoksata jossain välissä kiertueen aikana, että on yhtä hyvä kuin maailman parhaat?
En tainnut ihan sellaista hoksata, mutta mukavaa oli todeta, että ei ne kilpakumppanit ole kuitenkaan valovuoden päässä. Tavoitteena oli päästä edes kerran semeihin ja tuo tavoite ylittyi aika kirkkaasti. Terävin kärki on todella kovia ja he tekevätkin harjoittelua ammattimaisesti. Toisaalta kuitenkin sekin porukka, joka oli yhteispisteissä mun edellä jäi melko lailla jokainen jossain kisassa taaksekin. Tämä antoi uskoa, että kaikki on mahdollista. Esimerkiksi lukkovoimassa en kärkiporukalle juurikaan häviä, mutta kestävyys-, tekniikka- ja rutiinipuolessa on vielä eroa jonkin verran.
Tapsa Champagnyssa. @Enni Bertling
Jäikö erityistä mieleen?
Jäi tosi paljon kaikkea erityisesti mieleen! Durango jäi toki mieleen, kun pääsi ekaa kertaa semeihin. Tajusi, että kärki ei olekaan ihan saavuttamattomissa. Korea tietenkin kokonaisuutena, kun pääsi finaaliin. Kiina jäi mieleen kahtiajakoisesti, kun finaaliin pääsy jäi väliin sen takia että multa jäi hakku kiinni boxiin ja ajanotto katkesi siihen. Pääsin kuitenkin siitä seuraavan muuvin eteenpäin, jota finaaliin mennyt kilpailija ei päässyt. Siihen liittyi siis aika suuria tunteita. Joukkuekavereista Miran pieni virhe Saas-Feen semeissä meinasi kanssa saada aikaan itkut, kun katselin sitä aivan siitä vierestä. Koko team Finlandin suoritukset olivat kaikkineen huippuja.

Mira Saas-Feessä. @Enni Bertling

Kävitte matkan varrella kapuilemassa ulkonakin, miten ulkokiipeily sujui kovassa kisakondiksessa?
Keli oli aika kylmää, mutta ihan vahvalta kiipeily tuntui pihallakin. Joitain M9:jä meni ja osa ilahduttavasti jopa flässinäkin. Kisareissussa ei ole oikein aikaa kuin pari päivää kiivetä ja sitten pitää jo lepäillä kisaa varten. Jos vain ehtisi lähteä projektoimaan jotain vaikeampaa, niin sekin olisi hauskaa. 

Terveisiä tukihenkilöille/ instituutioille?
Kuutin valmennuksen lisäksi Skill ja Sake joilta saatiin taloudellista tukea kisaamisen mahdollistamiseksi. Treenaamisen tukena myös Pian ja Roosan tsemppaus oli isossa merkityksessä. Pauli toki isossa osassa tässä meidän arjen pyörityksen tukena.
The Nose 2008. @Pauli Salminen
Vapaa sana?
Haaveena olisi olla joskus tulevaisuudessa maailmancupissa edustajana niin, että mukana olisi innokas nuori porukka. Pelkonahan on, että laji kuihtuu sitten kun me ollaan liian vanhoja osallistumaan. Tätä varten laji tarvitsisi näkyvyyttä ja pääkaupunkiin sellaisia treenipaikkoja, jotka antaisivat kehittymiseen jalansijaa/ tekisivät siitä innostavaa. Toivottavasti televisioitavat jääkiipeilyn SM-kisat viikon päästä Oulusta lisäisivät kiinnostusta tulla lajin pariin.

Kumpi on perheen vahvin?
Kyllä se taitaa vielä Pauli olla (heleä nauru)...