07.11.2016

Dark Horse Series: Eetu "Gaston" Kivioja, Salamaseepra

Eetu Kiviojan nimi on kauden 2016 aikana muuttunut kiipeilyn harrastajille tutummaksi ja tutummaksi. Dark Horse Seriesin tägi "Salamaseepra" nousi nimitykseksi kuitenkin siitä syystä, että itseänikin yllätti Eetun kapasiteetti köysikiipeilyyn. Mainio puoli nuorukaisessa on myös se, että hän ei sylkäise kiipeilykuppiin oli kyse boulderista, sportista tahi trädistä. Tällä lienee oma syynsä nopeaan kehitykseen aikuisessa iässä. Kuten podkastien kohdalla aiemminkin, lyhyt tiivistelmä tekstinä ja dedikoituneille harrastajille treenikuunneltavaa tunnin verran. 



Kuka on Eetu Kivioja?
Lahtelainen 25-vuotias opiskelija, tällä hetkellä aktiivisesti kiipeilevä sellainen. Tällä hetkellä Itävallassa vaihto-opiskelijana.

Paino/ Pituus/ Apinaindeksi?
Noin 75kg/ 187cm/ 9cm

+9cm?!
Totta. En mä muuten, mutta olen vain niin pitkä.


Rien Ne Va Plus 7c+, Benchmark sellainen Niederthaissa

Monta leukaa menee/ paljon penkki?
Kolmisenkymmentä varmaan menee, mutta yhden käden leuka ei vielä ole mennyt. Penkkiä ei ole tullut kyllä koiteltua ainakaan kymmeneen vuoteen.

Punkharrastus vaihtui kiipeilyyn taannoin. Minkä vuoksi ja milloin?
Tuli nuorempana harrasteltua punkin ohella jonkun verran muutakin, kuten korista ja punttia. 2011 menin ekaa kertaa kokeilemaan kiipeilyä ja sen jälkeen ei taukoa ole tullutkaan pidettyä kuin viikko per vuosi. Yogarocks oli silloin ollut pystyssä vuoden verran ja alkutaival tuli harrasteltua siellä.


Punk antaa hyvät pohjat myös kehonhallintaan baarin ohella.

Ladeo? Nykyään kaupallinen halli Lahdessa. Mitä se sitä oli sitä ennen?
Malisen Visa (nykyinen Ladeo-yrittäjä) pohti tuon nimen aikoinaan. Alkuun se vissiin kuvasi sitä meidän treenicavea, jonka ympäristöä nimi ilmeisesti kuvasi hyvin. Jälkeenpäin selvisi, että espanjaksi tuo termi tarkoittaa ”Pystysuorasta poikkeavaa”. Tuo vanha Ladeon cave tehtiin pienellä porukalla vastaamaan silloista treeni-innokkuutta pihakiipeilyyn. Tarkoitus oli rakentaa jotain samanlaista, kuin Skeyn Pasilan treenimesta. Parempihan siitä sitten kuitenkin tuli.


Lahden kiipeilyskeneen on liittynyt myös myytti siitä, ettei greideillä ole kiipeilyssä väliä. Vai onko?
Lahdessa se pitää aika hyvin paikkansa. Osasyynä varmaan tuo samainen Skeyn posse, joka ei uusille tekeleille vaikeusasteita antanut. Omasta näkökulmasta greidillä on toki merkitys sen puoleen, että voi peilata omaa kehittymistä. En kuitenkaan halua lähteä etsimään seuraavaa helppoa numeroa, vaan haluan lisäksi kiivetä hienoja reittejä.


Muistelen, että juteltiin 2015 siitä, että vuonna 2016 köyseily tulee mukaan vahvemmin. Sehän on pitänyt paikkaansa, kun taso on noussut 7b+/c maksimitasosta 8a/b tasolle. Teitkö treenaamisen osalta merkittäviä muutoksia?
En treenannut mitenkään tietoisesti köyseilyä silmällä pitäen, vaan painopiste treeneissä oli talven kisaamista ja kevään bouldersesonkia varten. Kun nuo tavoitteet sai keväällä tikattua, niin päätin seurata Lehtosen Markuksenohjetta ja kiivetä vain mahdollisimman paljon. Se toimikin aika hyvin ja kun kondis löytyi aika mukavan nopeasti myös kestävyyden osalta, niin yritin tikata esimerkiksi superklassikko 7c:n reittejä, jotka olivat järkevän ajomatkan päässä.

Zwergen Tod, 7b (flash)

Kuka on Lahden vahvin kiipeilijä?
Ehdottomasti Aaro Rahomäki. Voiman määrää (ja olkapäitä) voi ihastella esimerkiksi herran ensinousulla Smackheadin istumalähtöön.





Top-3 reitit vuodelta 2016 Suomessa?
1.     Iltatyttö 7c+, Luhdissa. Tämä on oikeasti vaikea ja siinä taitaa olla koko kauden osalta vaikein muuvi, jonka olen köyden päässä tehnyt. Sen jälkeenkään kiipeily ei ole kävelyä, vaan reitti pitää otteessaan tiukasti ketjulle saakka. Solidi greidissään.
2.     Wild Side 8a, Haukkavuori. Poikkeuksellisen hienoa ja uniikkia kiipeilyä. Alun tiukahkon krimppailun ja voimakestävyyspätkän jälkeen hyvä lepo, jonka jälkeen napakka boulderi. Tuon jälkeen pääsee vielä nautiskelemaan loppuosan släbille. Haukkavuori on paikkanakin erinomaisen hieno.
3.     Kiasma 7c, Halsvuoressa. Kuten jo aiemmin keskusteltiin, niin 7c -combo (Tohtori Gaussin käyrä, Alibi ja Kiasma) ovat kaikki erinomaisia kohteita suomalaiselle 7c-cirkuitille. Itselle näistä Kiasma nousee kaikkein hienoimmaksi. Osana varmaan se, että se on Suomi-reitiksi poikkeuksellisen jatkuva.

Gaston Kivioja pullistelemassa Juha Saatsi Klassikko Kiasmalla.


Onko jotain mikä suomalaisessa kiipeilykulttuurissa risoo?
Sukat kiipeilykengissä. Trikoisiin en ota kantaa. Liian suuri määrä viivoja per kivi 27cragsissa (kun kivelle menee, niin siitä pääsääntöisesti erottaa kyllä päälinjat). Myös liian matalat boulderit ovat jonnin joutavia.

Sauron 8b, tuntuiko se oikeasti napakalta?
Kyllä se itselle oli selkeästi vaikein reitti jota on tullut työstettyä. Kun reitillä käytiin ekaa kertaa Pamun (Samuel Hammer) kanssa eivät yksittäiset muuvit tuntuneet kovinkaan vaikeille, mutta olin kokonaisuuden osalta aika väärässä. Linkkaaminen vaatikin hommia aika tavalla. Reitti on noin 30 astetta jyrkkä ja siinä on n. 35muuvia. Mikään yksittäinen muuvi ei ole sinänsä stopperi, mutta en myöskään pystynyt mankkaamaan reitillä kuin kerran. 9 päivää työstöä ja lopuksi vielä betan hiontaa, jotta se taipui.